AIKAANI EDELLÄ


Istun enkä luovuta lahjakkuuttani maailmalle.
En anna mitään, en ole velkaa.
Maailma on minulle velkaa!
Nautin joka sekunnista, jona he jäävät vaille nerouttani.

Istun enkä luovuta siihen siirtämääni lämpöenergiaa jonkun toisen varastettavaksi -
vaan venytän kaulaani siten että kaulani jänteet tulevat esiin
ja kaulani muistuttaa erehdyttävästi liskon kaulaa.
Sormeilen kaulani jänteitä; jotkut jänteet ovat niin irti kaulasta,
että saan niistä ympärysotteen ja voin kiskoa niitä.
Seuraavana päivänä kaulani jänteet ovat kipeytyneet, mutta se on pieni ongelma
niiden suurten, globaalisten ongelmien edessä, joihin ihmiskunta on ajautumassa!

Istun ja odotan että muut kuroisivat etumatkani umpeen, mutta huomaankin taas
vain karanneeni kymmenen vuotta kauemmaksi.



Copyright © Kake Puhuu